Show-kouluttamisen draaman kaari | Hevosneuvonta Kasvu

Jasmin Niemelä / 9.10.2025

Show-kouluttamisen draaman kaari hevosen näkökulmasta

Nykyään somessa ja tapahtuma-areenoilla näkee paljon kouluttajia, jotka esiintyvät hevosystävällisinä ja lempeinä. Osa kouluttajista todella ovatkin juuri sitä mitä sanovat - lempeitä, eettisiä ja hevoslähtöisiä. Ikävä kyllä moni kuitenkin on kaikkea muuta kuin hevosystävällinen, vaikka he puhuvatkin yleisön pyörryksiin kauniilla sanoilla luottamuksesta ja hyvästä suhteesta hevosen kanssa. Kuka tahansa voi sanoa olevansa hevosystävällinen ja eettinen - hevonen kuitenkin kertoo totuuden. Kokosimme tekstin loppuun kysymyksiä, joita voit käyttää eettisyyden arvioimisen tukena.

Otetaan esimerkiksi kouluttaja, joka työskentelee hevosen kanssa areenalla yleisön edessä pyöröaitauksessa. Aitaus on tyypillisesti pieni ja hevonen ei pääse paria metriä kauemmas keskellä seisovasta kouluttajasta. Kouluttaja kertoo, että hevosen pitää “kunnioittaa ihmisen tilaa” ja jahtaa juoksutusraipan kanssa aina, kun hevonen tulee “ihmisen tilaan”. Ensinnäkin, hevonen joutuu väkisinkin “ihmisen tilaan” tässä asetelmassa, jos se ei ole koko ajan kylki kiinni aidassa. Hevosella ei ole hajuakaan siitä, että on “epäkunnioittavaa” liikkua silloin tällöin siten, että se on pari askelta aitauksen reunojen sisäpuolella. Toisekseen, hevonen luultavasti olisi hyvinkin mielellään kaukana kouluttajasta ja hänen tilastaan, mutta kouluttaja itse on aidannut hevosen kyseiseen pieneen tilaan itsensä kanssa.

"Jos hevonen saisi valita, se olisi varmasti paljon mieluummin lähes missä tahansa muualla kuin ison yleisön edessä, pienessä pyöröaitauksessa ja kouluttajan kanssa, joka käyttäytyy uhkaavasti heilutellen raippaa sekä syöksähdellen kohti hevosta."

Hevoselta keksitään vaatia milloin mitäkin. Esimerkiksi, että se ei saisi kääntyä niin, että takaosa on kouluttajaa kohti. Tie hevosen edestä suljetaan raipalla (monesti yllättäen) ja hevonen jarruttaa sekä kääntyy äkisti. Jos se sattuu kääntymään niin, että takaosa on kouluttajaa kohti, tie sen edestä suljetaan taas. Viimeistään tässä kohtaa moni hevonen alkaa olla melko hätääntynyt. Hevonen ei pääse pakoon ympärillään viuhuvaa raippaa. Jossain kohtaa hevonen luultavasti vaihtaa vahingossa suuntaa kouluttajan toivomalla tavalla, eli pää kouluttajaa kohti. Tällöin sen tietä ei enää suljeta raipalla huitoen ja hevonen saattaa oppia, että näin kannattaa kääntyä, jos haluaa välttää huitomisen. Hevosta on kuitenkin tässä kohtaa saatettu paineistaa jo melko pitkään. Hevoselle ei ole missään vaiheessa myöskään kerrottu, miten sen toivottaisiin toimivan. Sillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta tietää ensimmäisellä käännöksellä, että sen halutaan kääntyvän juuri tietyllä tavalla. Näin ollen sillä ei ole ollut mahdollisuutta välttää raipalla huitomista.

Ja kuinka hevonen olisikaan voinut tietää? Mieti ihminen juoksemaan aitaukseen hevosen sijaan ja vieras ihminen heilumaan raipan kanssa. Ei tämä juokseva ihminenkään voisi millään arvata, että nyt halutaan hänen kääntyvän juuri tietyllä tavalla - kasvot kohti keskellä seisovaa ihmistä.

Jossain kohtaa esitystä kouluttaja tyypillisesti lopettaa hevosen jahtaamisen, pysähtyy ja rentouttaa omaa elekieltään. Tässä vaiheessa moni hevonen näyttää rauhoittelevia eleitä, joilla se pyrkii lepyttelemään kouluttajaa sekä viestimään ettei halua konfliktia. Hevonen kenties maiskuttelee suulla, laskee kaulaansa ja kävelee kouluttajaa kohti.

"Tässä kohtaa kouluttaja yleensä kertoo, että luottamus, hyvä suhde ja kunnioitus on nyt saavutettu."

Nykyään tunnetaan neljä pelkoreaktiota: fight (taistelu), flight (pakeneminen), freeze (jähmettyminen) ja fawn/flirt (mielistely). Yllä kuvatussa tilanteessa kyseessä on näistä viimeinen eli mielistely. Hevonen on siis stressaantunut ja peloissaan. Se yrittää selvitä tilanteesta rauhoittelemalla kouluttajaa ja viestimällä hyvin selkeästi, ettei halua konfliktia. Hevosen näkökulmasta kyse on siis pelottavasta tilanteesta selviytymisestä, ei luottamuksesta tai hyvästä suhteesta.

Hevosharrastajien pitäisi voida luottaa ammattilaisiin

Erityisen surullisen tilanteesta tekee se, että tämän tyyppiset kouluttajat myyvät omaa koulutustyyliään ja palveluitaan nimenomaan sillä, että he auttavat luomaan hyvän suhteen ja vahvan luottamuksen hevosen kanssa. Ihmiset hakeutuvat näiden kouluttajien pariin, koska haluavat aidosti kaikkea hyvää hevoselleen. Kouluttajan opeilla he saattavat saada hevosen, joka tekee sen mitä siltä halutaan. Hevonen kun on oppinut, että vaihtoehtoja ei ole, jos haluaa välttää ikäviä asioita. Tämä valitettavasti tapahtuu hyvin usein nimenomaan hevosen ja ihmisen välisen suhteen sekä hevosen henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Tämä teksti saattaa herättää paljon tunteita - eteenkin, jos on seurannut yllä kuvatun kaltaisen kouluttajan oppeja. Siksi haluan alleviivata, että tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää yhtäkään hevosharrastajaa, vaan ainoastaan tuoda ilmiötä näkyväksi.Hevosharrastajien pitäisi voida luottaa ammattilaisiin ja heidän neuvoihin.Tällä hetkellä harrastajilta itseltään vaaditaan tarkkaa silmää ja kriittistä ajattelua. Kannattaakin aina seurata ensisijaisesti hevosta ja sen elekieltä. Vaikka tässä tekstissä annetaan esimerkki hevosesta pyöröaitauksessa, voidaan samanlainen show ja draaman kaari saada aikaan myös monessa muussa asetelmassa. Kokosimme tämän tekstin loppuun kysymyslistan, joka voi auttaa arvioimaan hevosen tunnetilaa koulutuksen aikana Joskus arvointia voi helpottaa etänä katsottavasta kouluttamisesta äänten laittaminen pois päältä. Myös oppimisteorian tuntemisesta on apua.

Tietyn käyttäytymisen aikaansaaminen ei tee kouluttamisesta eettistä

Hyvään kouluttamiseen kuuluu hevosen tunteiden huomioiminen. On ihmisen vastuulla luoda sellaiset edellytykset, että hevosen on helppo onnistua siltä pyydetyssä tehtävässä. Jos hevonen ei ymmärrä kouluttajan pyyntöä, on kouluttajan tehtävä etsiä toinen tapa esittää pyyntö. Tähän voi kuulua esimerkiksi ympäristön muokkaaminen - jos hevosen ei esimerkiksi haluta olevan ihmisen tilassa, ei ole mitään järkeä rajata hevosta pieneen aitaukseen ihmisen kanssa. Monesti on myös tarpeen tarkastella kokonaisuutta. Voiko olla, että hevosen on vaikea onnistua siksi, että sillä on patoutuneita käyttäytymistarpeita? Tai kenties kipua?

Ja mitä tulee hyvän suhteen luomiseen hevosen kanssa, sitä ei saavuteta “tee mitä haluan, tai muuten…” -tyyppisellä asenteella. Joskus kouluttajien näkee esimerkiksi tekevän niin, että jos hevonen kävelee pois kouluttajan luota, sille annetaan vauhtia raipalla. Saatetaan todeta, että jos hevonen kävelee pois, se joutuu pois. Tämän seurauksena hevonen oppii, että se ei saa kävellä pois ihmisen luota. Jos se kävelee pois, sitä huidotaan raipalla ja se joutuu jälleen jahdatuksi juoksemaan ympyrää. Tämän seurauksena hevonen ei ehkä enää kävele pois ihmisen luota. Se ei kuitenkaan johdu uskomattoman hyvästä suhteesta ihmisen ja hevosen välillä, vaan aivan päinvastaisesta.

Hyvä uutinen on se, että hevosta on täysin mahdollista kouluttaa niin, että se osallistuu innokkaasti ja haluaa tehdä asioita ihmisen kanssa. Tämä kuitenkin vaatii jotain, mitä yllä kuvatun tyyppisissä koulutustapahtumissa ei juurikaan nähdä - valmiutta kuunnella hevosta. Hyvässä suhteessa vuorovaikutus toimii kahteen suuntaan.

Kysymyslista kouluttamisen eettisyyden arvioimiseen

Kuinka paljon näet hevosen pelkoreaktioita? Mikäli näitä esiintyy osana kouluttamista, se todennäköisesti ei ole hevoselle kovinkaan miellyttävää eikä paranna hevosen ja ihmisen välistä suhdetta.

Pakeneminen, eli hevonen juoksee jotain karkuun. Jahdataanko hevosta? Millaiset mahdollisuudet hevosella on saada jahtaaminen loppumaan?
Taistelu, eli hevonen käyttäytyy aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Yrittääkö hevonen purra tai potkia ihmistä? Tai uhkaako hevonen tekevänsä näin?
Jähmettyminen, eli hevonen on aivan paikoillaan. Seisooko hevonen hetkittäin jännittyneenä ja aivan liikkumatta, kenties patsasta muistuttaen?
Mielistely, eli hevonen näyttää rauhoittelevia eleitä (esim. maiskuttelu, kaulan laskeminen) yleensä sen jälkeen kun sitä on ensin paineistettu ja aiheutettu stressiä. Mitä tapahtui ennen kun näitä eleitä alkoi ilmetä? Aiheuttiko kouluttaja omalla toiminnallaan hevosen stressitason nousemisen? Onko hevosella ollut mahdollisuutta ottaa etäisyyttä kouluttajasta?

Onko hevoselle luotu mahdollisimman hyvät edellytykset onnistua siinä, mitä siltä pyydetään? Vai onko hevonen kenties tuotu sille jo alunalkaenkin liian vaikeaan ympäristöön, joka aiheuttaa korkeaa stressiä? Onko kouluttamisessa draaman kaari?

Hevosystävällinen ja hyvä kouluttaminen näyttää usein varsin tylsältä. Vaatimustasoa nostetaan asteittain ja kouluttaja reagoi pieniin eleisiin, jolloin hevosen ei tarvitse “huutaa tullakseen kuulluksi”, kuten ryntäillä, hyppiä pystyyn tai potkia.

Onko hevosen turvallisuuden tunne kouluttamisen kivijalka vai jotain millä “palkitaan”?

Hevosen pitäisi kokea olevansa turvassa koko koulutuksen ajan. Mikäli näin ei ole, koulutus tapahtuu hevoselle liian vaikeassa ympäristössä. Turvallisuuden tunteen ei pitäisi olla “palkinto”, vaan hevosen tulisi saada kokea olevansa turvassa koko koulutustapahtuman ajan.

Miltä hevosen elekieli vaikuttaa? Millainen päättelisit sen tunnetilan olevan? Onko hevonen utelias ja reagoi ympäristön tapahtumiin? Vai vaikuttaako se väliinpitämättömältä ja väsyneeltä?

Jos hevonen vaikuttaa ensin hyvin jännittyneeltä ja sitten rentoutuneelta, on syytä olla tarkkana. On mahdollista, että hevonen on ollut stressaavassa tilanteessa jo pitkään (esim. kuljetus show-areenalle, pyöröaitauksessa stressaantuneena juokseminen) ja se on lopulta vain hyvin väsynyt. Hevonen saattaa olla myös sulkeutunut tai lähestymässä opittua avuttomuutta, kun se kokee ettei voi vaikuttaa itselleen tapahtuviin asioihin.

Millaiset mahdollisuudet hevosella on vaikuttaa siihen, mitä sille tapahtuu? Tapahtuuko koulutus pienessä tilassa, vai onko hevosella mahdollisuus ottaa etäisyyttä kouluttajaan? Onko hevosen valinnan mahdollisuus näennäinen (esim. jos se kävelee pois kouluttajan luota, sitä jahdataan) vai aito?

Jos tavoitellaan hyvää suhdetta hevosen kanssa, täytyy vuorovaikutuksen toimia kahteen suuntaan. Hevosella pitää olla mahdollisuus vaikuttaa itselleen tapahtuviin asioihin ja kouluttajan tulee reagoida siihen, mitä hevonen käyttäytymisellään kertoo. Reagointi voi tarkoittaa esimerkiksi tehtävän helpottamista tai tauon pitämistä.

Voitko esittää kouluttajalle kysymyksiä ja pystyykö hän antamaan sinulle vastauksia?

Eettisesti toimivalle kouluttajalle tuskin on mikään ongelma vastata kysymyksiisi, jos niille vain on aikaa. Jos esität huolen hevosen tunteista ja hyvinvoinnista, kouluttajan pitäisi pystyä vastaamaan perustellen. Hälytyskellojen on lupa soida, jos hän sivuuttaa huolesi täysin tai vastaa pilkallisesti.